sunnuntai 9. lokakuuta 2011

La vita è bella

Kaunista on elämä, monella tapaa. Minä olin onnekas ja pääsin viikoksi täydennyskoulutukseen Firenzeen. Onnekas olin myös siinä, että sain asua aidon firenzeläisen rouvan, Marian, luona ikivanhassa talossa ihan keskustassa kävelymatkan päässä Duomosta. Ihastuin taloon, niinkuin ihastun kaikkeen vanhaan ja paljon "nähneeseen" arkkitehtuuriin.

Parasta asunnossa sijainnin lisäksi oli se, että kadulla ikkunani alla oli vohveli- ja jäätelöpuoteja, joista iltaisin nousi herkullisia tuoksuja minun huoneeseen. Toiseksi parasta oli asunnon rappukäytävä. Se oli kaunis! Sain saapuessani Marialta nipun avaimia ja tarkan opastuksen siitä, monta kertaa mitäkin avainta pitää kääntää missäkin ovessa, rautaisissa väliovissa tai paksussa kadulle avautuvassa puuovessa. Meni kokonainen päivä ennen kuin opin ulkoa mihin oveen sopi mikäkin avain.

Tämä kaikki oli minulle, joka on tottunut yhteen kotiavaimeen ja yhteen ulko-oveen, hyvin eksoottista :)












Ei kommentteja: