sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Firenze, osa I

Samalla kun saavuttiin Firenzeen, muuttui monta asiaa. Ensinnäkin sää oli täysin vastakohta Frankfurtin sateille ja koleudelle. Toisekseen elämänrytmi muistutti taas siitä, että Firenzessä ei nukuta koskaan - hälinää, kiivasta puhetta, auton ja mopojen tööttäilyjä ja viliseviä käsiä näkyi ja kuului. Minusta tuntui kuin veri olisi alkanut kohista suonissa, posket muuttuivat lämpimiksi, hymy tuli huulille ja oli pakko huokaista syvään onnesta. Tuntui tutulta, turvalliselta, kodikkaalta ja houkuttelevalta. Tämä kaupunki lumoaa joka kerta.

Hotellin näköalat olivat hienot, vaikka muuten hotelli ei ollut ihastusta, mutta ei onneksi vihastustakaan herättävä. Oltiin Firenzessä vain kaksi yötä tässä vaiheessa, joten vaatimukset majapaikalle eivät olleet alunperinkään kovin korkeat.