maanantai 18. helmikuuta 2013

Kylmyyttä karkuun Kyprokselle, osa III

Reilun viikon takaisesta Kyproksen matkasta jäi päällimmäisenä Nicosian lisäksi mieleen Afroditen kalliot, eli siis se paikka, jossa Afroditen kerrotaan syntyneen meren vaahdoista. Tämä paikka on ollut "haluan nähdä" -listallani varmaan niin kauan, kun se lista on ollut olemassa, ja oli mahtavaa nähdä se vihdoin! Paikka on todella kaunis ja kiehtoo kaltaistani romantikkoa. Matkalla rannikolle mieleen tuli vähän väliä Botticellin upea Venuksen syntymä -maalaus, joka on yksi kauneimmista teosista joita olen koskaan nähnyt.

Kallioita ja merta katsellessa toivoin, että jos paikassa on jotain jumalaista ja voimakasta rakkauteen, kauneuteen ja suloisuuteen liittyvää energiaa, virtaisi se energia minuun ja pysyisi minussa kauan. Tuo paikka oli niitä hyvän tuulen paikkoja, joista jää virkistynyt ja onnellinen olotila.

Käytiin myös Pafoksessa, josta mieleen jäi meri ja Pafoksen linnoitus, eläkeläispariskunnat ja todella rauhallinen tunnelma. Turistikausi ei ollut vielä alkanut, joten ilmankos oli rauhallista. Matkalla Pafokseen käytiin tutustumassa Kourionin amfiteatteriin ja amfiteatterin lähellä sijaitsevan ylellisen asuinrakennuksen ja kylpylän raunioihin. Rakastan raunioita, tarinoita, historiaa ja merkkejä menneestä elämästä, joten nautin ja rentouduin täysillä näissä paikoissa.

Kotiin palattua päällimmäisenä oli tunne siitä, kuinka paljon viiteen päivään ja melko pieneen saareen mahtuu. Olo on ollut muutaman päivän uuvahtanut matkasta, mutta työmatkaksi tämä Kyproksen reissu oli silti ihan mahtava ja antoisa.