sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Andalucian auringon alla, osa I

Palasin työvisiitiltä Espanjasta kotiin lauantaiyönä auringosta nauttineena, mutta melkoisen väsyneenä. Matkalla sain nauraa, keskustella, nähdä, kuulla, herkutella ja kävellä - kaikkea niin paljon, että viikonloppu on mennyt onnellisesti toipuessa ja lepäillessä. Ikävä jäi lämpöä ja huumaavaa appelsiinipuiden tuoksua. Appelsiinipuita kasvoi siellä täällä - linnan sisäpihalla korkeiden muurien suojassa, kuitenkin niin, että aurinko pääsi puita lämmittämään, hotellin etupihan puutarhassa, katujen varsilla... Tuoksu oli uskomattoman hyvä! Lämmin ja makea, mutta samalla tosi raikas. Appelsiinin tuoksuhan lisää tunnetusti hyvänolon tunnetta ja piristää mieltä. Toisen kuvan appelsiinipihalle olisin helposti voinut jäädä viettämään elämästäni muutaman tunnin ainakin.

Toinen ihan toisenlainen paikka näkyy toiseksi viimeisessä kuvassa. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni härkätaisteluareenalla työjuttuihin liittyen. Tietenkin areena oli tyhjä, en koskaan katsoisi härkätaistelua. Espanjalaiset tuntuvat olevan kovin ylpeitä tästä osasta kulttuuristaan. Hurjat määrät käyvät katsomassa härkätaisteluja, ja sama sakki ihailee matadorejaan... Yritin eläytyä härän asemaan keskellä paahtavan helteistä areenaa, ja pala tuli kurkkuun. Tyhjä areenakin, ilman tuhansien ihmisten ääniä ja matadorin punaista kangasta, oli painostava. Joka puolella punaiset seinät, joissa ei tietenkään härän mentävää pakoaukkoa. Matadorille sen sijaan oli pakoaukkoja useampikin, ja niiden seiniin oli kaivertunut syviä härän sarvien jälkiä.

En tiedä kovinkaan paljoa lajista, mutta luulen tietäväni olennaisimman. Härkä kärsii ja joskus myös härkätaistelija. Senkin tiedän, että Picasso oli intohimoinen härkätaistelujen seuraaja, ja hänellä oli joidenkin areenojen katsomoissa oma aitionsakin, joten sattuu sitä paremmissakin piireissä. Härkätaistelulla on pitkä historia, sitä on suomalaisena ehkä vaikea ymmärtää, mutta helppo tuomita. Joillekin härkätaistelu on taidetta, tai ainakin jotain, johon suhtaudutaan intohimoisesti. Minusta matadorin asu on kaunis, punainen väri on kaunis, areenakin on omalla tavallaan kaunis, härät ovat todella kauniita, mutta en vain hyväksy enkä pysty ymmärtämään miten eläimen tappaminen viihteen vuoksi voi olla tekona kaunista tai taiteellista.

Kuvat El Puerto de Santa Maríasta ja Cádizista, joka oli muuten melko pikaisella muutaman tunnin näkemisellä kaunis ja kiinnostavan oloinen kaupunki.