torstai 27. kesäkuuta 2013

Odottavan aika on pitkä, vai onko sittenkään?

Huh, parin päivän päästä alkaa tavallaan kesälomani kakkososa. Ensimmäinen osa käsitti kesäkuun kokonaan ja oli pullollaan menoa ja meininkiä joka lähtöön. Kesäkuu koostui läheisten ihmisten seurasta, tapaamisista kultaisten ihmisten kanssa ja pääosin iloisista, jopa riehakkaista hetkistä ympäri Etlelä-Suomea, mutta oli mukana myös pikkuriikkisen haikeutta ja etukäteen podettua ikävää.

Toinen osa alkaa sunnuntaina - eli ihan kohta! Silloin lennetään Dallasiin, ja vietän kaikki viikot mitä kesälomastani on jäljellä Teksasin sihisevässä kesässä. Matkalaukkuja ei ole pakattu, passi onneksi on kaivettu esiin ja kilpikonnalle on järjestetty loisto hoitopaikka. Aika juoksee silmissä ja paljon on vielä tehtävää ennen reissua. Vaikka matkaa odotankin paljon, niin tuntuu, että nyt voisi ajankulu vähän hidastua, että ehtisin elää nämä muutamat kesäkuun päivät hengitellen ja hidastaen vauhtiani.

Tulevan matkan kunniaksi kaivelin kuvakansioitani ja löysin viime kesäisellä Ranskan lomalla otetun kuvan, joka sopii tähän haikean innostuneeseen lähdön tunnelmaan kuin kohta todennäköisesti palanut nenä päähän.