maanantai 5. elokuuta 2013

Bishop Arts District


Dallasissa vietettyjen viikkojen aikana olen pistänyt merkille, ettei täällä ole kunnon jalkakäytäviä, ei kunnon kahviloita, ei uimarantoja, ei metsiä tai puistoja eikä vanhoja rakennuksia. Päästäkseen lenkille on ajettava ulkoilua varten rakennetulle alueelle, jossa onneksi pääsee juoksemaan ja jopa pyöräilemään. Tämä ei ollut sinänsä mikään yllätys, olen aikaisemminkin huomannut, että tässä maassa lenkkeily herättää lähinnä ihmetystä ja on lisäksi todella hankalaa jalkakäytävien loppuessa kuin seinään parinkymmenen metrin jälkeen.

Onneksi täällä on lohdutukseksi sitäkin enemmän uima-altaita ja kuntosaleja, lähes satavarmasti auringonpaiste odottamassa joka aamu, joogasali muutaman minuutin ajomatkan päässä ja todella paljon kauppoja.




Kuitenkin aloin jo vähän kaipaamaan jotain vanhaa ja rosoista, elettyä pintaa, paikkaa jossa voi kävellä ulkona ja pistäytyä kahviloissa tai edes oluella. Paikka näitä elämän iloja varten löytyi Dallasin Oak Cliffistä, Bishop Arts District -nimiseltä alueelta. Alue on elänyt parhaimmat aikansa kultaisella 1920-luvulla, jolloin se perustettiin alunperin kaupankäyntiä varten. Bishop Arts Districtin kautta kulki raitiovaunu, mikä varmasti lisäsi paikan vetovoimaa, kunnes bussiliikenne korvasi raitiovaunut ja alue alkoi 60-luvulla menettää merkitystään. Syynä tähän oli myös suurten tavaratalojen ilmestyminen ja Bishopin pikkuputiikkien jääminen niiden jalkoihin. Tuttu tarina.

Jotain kuitenkin noiden menneiden vuosikymmenten tunnelmasta oli edelleen jäljellä, ja Bishop nousi Dallas-lomani kärkikohteisiin. Paikka on pieni, mutta kuitenkin eläväinen ja rento. Pikkukaupat olivat houkuttelevia, myivät laatutavaraa ja designia, ruoka oli hyvää ja juomat kylmiä. Parasta oli istua terassilla ja katsella kadulla käveleviä ihmisiä. Näinkin itsestään selvältä tuntuva asia ei ole Dallasissa itsestäänselvyys, koska suuret ilmastoidut sisätilat ovat täällä vain niin iso juttu, ettei katuelämä pääse kukoistamaan.

Bishopissa useat ihmiset näyttivät minusta persoonallisemmilta ja pukeutumistyyli oli massasta poikkeavampaa kuin mitä täällä muualla olen nähnyt. Toisiaan kädestä piteleviä pariskuntia näkyi paljon, punaista kynsilakkaa ja hattuja. Pari pyöräilijääkin ajoi ohi, ja olo muuttui kodikkaaksi. Ihailin myös Bishopin vanhoja värikkäitä puutaloja, joita ympäröi romanttinen aita ja joiden etupihan kuistin katoksesta roikkui värikkäitä valoja. Pihat oli suhteellisen suuria, niillä kasvoi isoja puita ja ne olivat sopivan rennosti rempallaan. Joku niistä taloista voisi helposti olla unelmieni koti.




Ei kommentteja: