torstai 12. joulukuuta 2013

"I'm glad you're here!"

Dallasiin saapuminen sujui pitkästä matkasta huolimatta sujuvasti, vaikka väsymys meinasi ottaa vallan viimeisellä etapilla New Jerseystä Dallasiin. Olen niitä ihmisiä, jotka liian väsyneinä eivät pysty olemaan paikallaan, jalat muuttuvat levottomiksi ja on pakko päästä edes kävelemään, mutta mieluiten kunnolla nukkumaan. Ja vaaka-asentoon. Istualtaan nukkuminen ei yliväsymyksessä onnistu. Näin muuten viime Tallinnan reissulla laivalla nuoren miehen, joka nukkui seisaallaan! Hän säpsähti aina hereille, kun pää alkoi valumaan liian alas rintakehää pitkin ja tasapaino muuttui horjuvan etuvoittoiseksi. Ja en usko, että poika oli edes humalassa. Reppu selässä seisoskeli aurinkoisella kannella ihan selkeän, joskin väsyneen oloisena. Vähän tuli kademieli. Mietin, että olisi sekin joskus ihan hyödyllinen taito osata nukkua seisaalleen.

Mutta takaisin Dallasiin saapumiseen, joka onnekseni tapahtui lopulta sukkelaan koneen ollessa reilusti etuajassa. Olin kentällä parina hetkenä ihan hämilläni ihmisten ystävällisyydestä. Säpsähdin oikein, kun lentokenttätyöntekijä tervehti iloisesti ohi kävellessään. Muutenkin ihmiset hymyilivät ja tulivat keskustelemaan ja toivottivat tervetulleeksi Dallasiin. Laukkujani nostettiin puolestani ja ovia avattiin. Niin ja sanoinko jo, että hymyiltiin.



Sitten unelias muistini alkoi heräämään ja tajusin, että minähän olen muuten ameriikassa, jossa ystävällisyys, hymyt ja small talk kulkevat lapsiin varmasti jo äidinmaidossa. Ei millään pahalla, mutta ainakin tässä asiassa Yhdysvallat peittoaa Suomen mennen tullen. Ja aika monen muunkin maan. Tuntuu virkistävältä, rennolta ja yksinkertaisesti hyvältä, kun ihmiset jakavat hymyjä ja ylipäänsä huomaavat myös tuntemattomat ihmiset. Se tuntuu myös hämmentävältä aluksi. Siihen asti kuin siihen tottuu ja siitä osaa alkaa ottamaan ilon irti.

Täällä siis ollaan, ja ennen kuin pakkanen valtasi kotikulmat, ehdin nauttia muutaman päivän auringosta, jonka kirkkaus kirveli syksyisen Suomen huijaamia silmiä ja sai riisumaan pitkähihaisen paidan pois päältä saman tien, kun astuin ovesta ulos.

Note to self: Elä maassa maan tavalla. Hymyile entistä enemmän, näytä onnesi muillekin, sano kauniita sanoja ja kerro useammin, jos näet jotain kivaa ja kaunista. Mikään ei virkistä ihmismieltä paremmin kuin kauniit sanat tai se, että joku huomaa, että paitasi väri sopii sinulle tai ihmettelee ääneen, että "your eyes are awesome". Ylipäänsä se, että joku huomaa sinun olevan olemassa on ihan jees.

The thing I like the most here in the States, is the fact that people are friendly here. They smile, talk to you even though you're a complete stranger, they welcome you and make you feel you're somebody. As a Finn it's something that confuses me (until I get used to it and begin to enjoy it), but at the same time it makes me so happy and relaxed.

Sunshine also makes me happy. I spent a few summery days until we got some snow and a lot of ice. That's also beautiful, can't deny.

Ei kommentteja: