tiistai 3. helmikuuta 2015

Lohturuokaa

Mitä tekee ihminen, joka on enemmän tai vähemmän uuvahtanut työtaakan alla, nukkuu katkonaisia yöunia ja joka ei, piru vie, vieläkään ole löytänyt niitä sukkiaan? No menee tietenkin lempikauppaansa ja ostaa kalliin korillisen ruokia, joista on aina haaveillut, mutta joita ei ole koskaan ennen raaskinut ostaa.
Näin tapahtui minulle sunnuntaina. Ostokseni olivat kyllä täysin perusteltuja. Kaikkien yllä mainittujen epämiellyttävien pikku ahdinkojen lisäksi, yksi läheisimmistä ystävistäni täällä päin maailmaa muutti tänään takaisin kotimaahansa Kreikkaan. Se oli viimeinen pisara. Minulle tuli olo, että energiani valuivat minusta pois, ja jotain oli tehtävä, että saisin ne takaisin.
Voin sanoa, että ylihinnoiteltu terveellinen ruoka teki tehtävänsä. Kun istahdin sohvalle katsomaan Super Bowlin väliaikaa Lenny Kravitz tähtäimessäni, söin muutaman valkosipulilla maustetun kalesipsin ja kulauttelin punajuuri-kurkuma-jamitäliemuitaterveellisiäainesosia -juomaani, alkoi olo parantua. Olkoonkin, että punajuurijuoma maistui tismalleen siltä miltä mummolani juureskellari tuoksuu. Ei ollenkaan pahalta, mutta erikoiselta ollakseen kallis terveysjuoma. Tai ehkä juuri siksi se siltä maistuikin. Plussaa tuli toki onnellisista muistoista, joiden avulla pääsin mielessäni hetkeksi mummolan juureskellarin ovelle nuuhkimaan.

Ei kommentteja: